Lamentations 1
1 Kuinka istuukaan yksinänsä tuo väkirikas kaupunki! Kuinka onkaanlesken kaltaiseksi tullut se, joka oli suuri kansakuntien joukossa!Ruhtinatar maakuntien joukossa on tullut työveron alaiseksi.
2 Se katkerasti itkee yössä, ja sillä on kyyneleet poskillansa.Ei olesillä lohduttajaa kaikkien sen rakastajain seassa.Uskottomia ovatsille olleet kaikki sen ystävät, ovat sille vihamiehiksi tulleet.
3 Juuda on siirtynyt maastansa kurjuutta ja työn kovuutta pakoon.Seistuu pakanakansain seassa eikä lepoa löydä. Kaikki sen vainoojatsaavuttivat sen, kun se oli ahdistuksien keskellä.
4 Siionin tiet surevat, sillä juhlilletulijoita ei ole. Kaikki senportit ovat autioina, sen papit huokailevat, sen neitsyet ovatmurheissaan, ja sillä itsellään on katkera mieli.
5 Sen viholliset ovat voitolle päässeet, sen vihamiehet menestyvät.Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi sen rikkomusten paljoudentähden. Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen vihollisen vieminä.
6 Mennyt on tytär Siionilta kaikki hänen kauneutensa. Hänen ruhtinaansaovat kuin peurat, jotka eivät laidunta löydä; he kulkivat voimattominavainoojan edessä.
7 Jerusalem muistelee kurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaan kaikkeakallisarvoista, mitä sillä oli muinaisista päivistä asti.Kun sen kansasortui vihollisen käsiin eikä sillä ollut auttajaa, katsoivat vihollisetsitä ja nauroivat sen turmiota.
8 Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden se on saastaksitullut. Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt, kun ovatnähneet sen alastomuuden. Itsekin se huokaa ja kääntyy poispäin.
9 Sen tahrat ovat sen liepeissä. Se ei ajatellut, mikä sille tulevaoli, ja niin se sortui hämmästyttävästi. Ei ole sillä lohduttajaa.Katso, Herra, minun kurjuuttani, sillä vihamies ylvästelee.
10 Vihollinen levitti kätensä kaikkia sen kalleuksia kohti. Niin, sentäytyi nähdä, kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön, ne, jotka sinäolit kieltänyt tulemasta sinun seurakuntaasi.
11 Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää: he antavat, mitä heilläkallista on, ruuasta, saadakseen nälkänsä tyydytetyksi.Katso, Herra,ja näe, kuinka halveksittu minä olen.
12 Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat? Katsokaa ja nähkää: onkokipua, minun kipuni vertaista, joka on minun kannettavakseni pantu,jolla Herra on murehduttanut minut vihansa hehkun päivänä?
13 Hän lähetti tulen korkeudesta minun luihini ja kuritti niitä.Hänviritti verkon minun jalkaini varalle, hän pani minut peräytymään, hänteki minut autioksi, ainiaan sairaaksi.
14 Hänen kätensä sitoi minun rikosteni ikeen: ne kiedottiin yhteen,tulivat minun niskalleni; hän saattoi horjumaan minun voimani. Herraantoi minut niiden käsiin, joita minä en voi vastustaa.
15 Herra hylkäsi kaikki minun urhoni, joita minun keskuudessani oli;hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan murskatakseen minun nuorukaiseni.Herra polki viinikuurnan neitsyelle, tytär Juudalle.
16 Näitä minä itken, minun silmäni, silmäni vuotaa vettä; sillä kaukanaon minusta lohduttaja, joka virvoittaisi minun sieluani.Hävitetyt ovatminun lapseni, sillä vihamies on väkevä.
17 Siion levittää käsiänsä: ei ole hänellä lohduttajaa. Herra onnostattanut Jaakobia vastaan sen viholliset joka taholta; Jerusalem ontullut saastaksi heidän keskellänsä.
18 Vanhurskas on hän, Herra; sillä hänen käskyänsä vastaan minä olenniskoitellut. Kuulkaa, te kansat kaikki, ja katsokaa minun kipuani:minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat vankeuteen menneet.
19 Minä kutsuin rakastajiani: ne pettivät minut. Minun pappini javanhimpani ovat kuolleet kaupungissa, kun he etsivät ruokaatyydyttääkseen nälkäänsä.
20 Katso, Herra, kuinka ahdistettu minä olen, minun sisukseni kuohuvat,sydämeni vääntyy rinnassani, sillä minä olen ollut ylen uppiniskainen.Ulkona on miekka minulta riistänyt lapset, sisällä rutto.
21 He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen. Ei ole minulla lohduttajaa.Kaikki minun vihamieheni ovat kuulleet minun onnettomuuteni; heiloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt: sinä olet antanut tulla senpäivän, jonka olit ilmoittanut. Mutta käyköön heidän samoin kuin minun.
22 Tulkoon kaikki heidän pahuutensa sinun kasvojesi eteen, ja paneheille kannettavaksi se, minkä olet minulle pannut kaikkien minunrikoksieni tähden. Sillä monet ovat minun huokaukseni, ja minun sydämenion sairas.